Tiedätte, miten käy kun kaikki sujuu kerrankin hyvin ja pitkän aikaa. Väärin, romahdusta ei sentään vielä ole tapahtunut. Toinen veikkaus osuu helpommin oikeaan; Ajan kulkua ei huomaa ja sitä tulee laiminlyöneeksi monen monta tuikitärkeää asiaa onnen huumassaan. Niin on käynyt niin asuntoni vuokralle, palkan lunastukselle kuin myös tälle blogille. Siksi jälleen kerran edellisen kirjeen ja tämän väliin mahtuu niin paljon, että tyydyn tylsään luettelointiin muistettavista hetkistä ja tapahtumista. Pyrin keskittymään oleelliseen.
Muutin siis Ouluun heti koulutusjakson päättymistä seuraavana perjantaina. Matkasimme torstai-iltana pakkaamisen jälkeen ensin Lievestuoreelle ja seuraavana aamuna Ouluun. Muutto sujui maksupäätteen tökkimisestä huolimatta melko hyvin ja jo iltana jäin Tarkka-ampujankadun kattohuoneeseen kaksin Jaakon kanssa. Viikonlopun jälkeen aloitin työni Oulun Lyseon Lukiolla. Koska ensimmäinen työviikko oli hiihtolomaviikko, töitä ei juuri ollut, ja päivät kuluivat hitaasti dataillen. Opiskelijoiden ja opettajien palatessa töiden skaala laajeni ja kevään olenkin hoitanut juoksevia asioita ja jopa sijaisuuksia. Mielenkiintoisinta lieni juuri filosofian ja uskonnon opettaminen itseäni vuotta nuoremmille.
Ensimmäisillä viikoilla huomasin Oulun olevan erityisesti roskaruuan ja polkupyöräilyn kaupunki. Pyörätiet ovat hyvässä kunnossa talvellakin, ja yhteydet ovat mainiot. Pieniä "känkkylöitä" on joka kulman takana.
Niin se "kattohuoneisto"M; -En enää majaile siellä. Nykyään vuorokaudet kulkevat lähinnä naapurikadulla sijaitsevassa kaksiossa, jonne Jaakko muutti virallisesti muutama viikko oman muuttoni jälkeen. Rakennamme siitä ensimmäistä yhteistä pesää. Minusta onkin tullut varsinainen sisustushullu. Surffailen muunmuassa Eurokankaan ja Iltalehden sivuja sekä sisustusblogeja ideoiden toivossa.
Laitan nykyään myös ruokaa, mikä on se varsinainen ihme. Minut tunnetaan totutusti veden pohjaan keittäjänä, peräti kaksinkertaisena. Kenties suurin saavutukseni ruuanlaiton pilkkaamisen saralla oli seitsemännellä luokalla leipomani kakkupohja, jonka opettaja naulasi luokan seinään varoittavaksi esimerkiksi. Muutettuani kotoa kokkaustaitoni ovat onneksi parantuneet. Olen innostunut erityisesti aasialaisesta keittiöstä, mikä ei musiikkimakuni huomioonottaen ole niinkään hurja suunta.
Kaikkein ihaninta kuitenkin on varmaan itsevarmuuteni ja itsenäisyyden tunteen vahvistuminen muuton myötä, niin ja kevät! Kevät, oi kevät!
Kevät!
Kevät!
Koti
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Kommentit (Atom)
