Hanhiemo

Siviilipalvelus alkoi 4. helmikuuta. Heräsin rikollisen aikaisin noin kello 8, ja nousin Lapinjärvelle ajavaan bussiin väsyneenä, mutta vastaanottavaisen utelijaana. Muistan saapumisesta parhaiten jonon, joka ylsi asuntolan neljänteen kerrokseen. Luonnehdin jonoa muistaakseni osuvasti "Pitkä, kuin Kennedyn lentokentällä". Ilmoittautumisen ja lyhyen infotilaisuuden jälkeen jakauduimme ryhmiin, jotka erikoistuisivat koulutusjaksolla parhaiten kunkin palvelustaan suorittavna tulevaa työpalvelua tukevalla koulutuksella.

Omaksi ryhmäkseni valitsin Väkivallan Ennalta Ehkäisyn, VÄKE:n. Jo ensimmäisenä päivänä tutustuin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, kenties tärkeimpinä Joni V:hen ja tamperelaiseen Jesseen. VÄKE:en kuuluu myös äärettömän ystävällinen huonetoverini Mikko. Koulutusvastaavamme Leena on todella mukava ja hänen keskusteluun ja yhteiseen tekemiseen keskittyvä opetusmetodinsa tuntuu mielekkäältä. Hänen pitämänsä luennot kuluvatkin erityisen sukkelaan. Luennot käsittelevät paljon sosiaalipsykologiaa ja tunteita.

Koulutusjakso kului nopeasti, kirjoitushetkellä sitä on enää ensi viikko jäljellä. Myöhemmin luennoilla tutustuin vielä Tomiin, puolankalaiseen Jesse H:hon sekä Samuun, joka asuu tulevassa "viholliskaupungissani" Raahessa. Osallistuin myös Arndt Pekurisen elämää kuvaamaan luentonäytelmään, jossa myös Tomi näytteli. Näytelmän oli tarkoitus olla yllätys muille koulutusjaksolaisille, ja kuulemani mukaan noustessani ylös kesken luennon ja avatessani näytelmän repliikilläni "Minä olen Arndt Pekurinen" oli Samu mielessään ajatellut "...istu nyt saatana alas".
Yllätys siis onnistui!

Ihmisten lisäksi tutustuin hyvin myös melko lähellä Koulutuskeskusta sijaitsevan Hotelli Hanhen baariin, jonne menemme viihtymään porukalla joka keskiviikko. Baari on tunnelmallinen ja todella sympaattinen, vaikka karaoke-laulujen valikoimassa onkin parantamisen varaa. Viime kerralla baarissa 21. helmikuuta seurueeseemme liittyi vielä turkulainen Aleksi R. Nyt lienenkin maininnut koulutusjaksolleni tärkeimmät ihmiset.

Kuten mainittua, koulutus on loppumaisillaan. Vaikka olenkin suorastaan nauttinut siivin kuluneesta ajasta, on sen juoksun vikkelyys tervetullutta. Jokainen kuluva hetki kuljettaa minua lähemmäs tulevaa ja muutto Ouluun rakkaani Jaakon luo lähestyy vauhdilla.
 Ensi torstaina matkaamme isän kanssa Ouluun jossa allekirjoitan ensimmäisen vuokrasopimukseni. Sen jälkeen minulla on uusi oma koti. Kaikesta tästä olen hyvin onnellinen, ja toki olo on silti haikea. Tuskin pesästä lähteminen on kenellekkään kokonaan helppoa. Toisaalta ajatellen, pesästä lähtö merkitsee lentämään oppimista. Kenties Oulusta löydän siipeni.