Huomasin kuitenkin pian, ettei teattereihin niin vain pääsekkään töihin edes sivarilaiseksi. Koitin hakea ensin Oulun Kaupunginteatterille, seuraavaksi Poriin. Oululla ei ollut tarjota paikkaa ja Porin teatteri oli säätiöpohjainen eikä ilmeisesti siitä syystä voinut minua palvelukseensa ottaa. Tajusin, että aika paikanhaulle oli tiukassa, vaikka kuinka mielessäni kuvittelin olleeni hyvään aikaan liikkeellä.
Päädyin asettamaan itselleni uuden päämäärän palvelupaikan haulle. Tahdoin Jaakon luo Ouluun ja jollen kerran teatterille pääsisi, ehkä jokin Oulun kirjastoista ottaisi minut; turha toivo. Seuraavaksi soitin Oulun opetustoimikunnalle, josko joltain koululta löytyisi minulle paikka. Hallintosihteeri kertoi minulle rehtorien olevan todella skeptisiä sivarilaisten suhteen ja että etenkin nyt kevätlukukaudella olisi lähes mahdotonta saada paikkaa. Hän pyysi minua kaiken varalta kuitenkin jättämään yhteystietoni ja kirjoittamaan hieman itsestäni rehtoreille.
Ymmärsin olevani todella myöhässä ja lopulta sijainnista tuli ainoa vaateeni. Jos siviilipalvelus olisi suoritettava vähemmän mieluisassa laitoksessa tekisin sen Jaakon lähellä.
Olin jo epätoivon partaalla. Näin mielessäni itseni jätelaitoksella, vedenpuhdistamon vanutuppovastaavana tai jossain muussa "paskaduunissa" oman typeryyteni marttyyrinä ja pelkästä rakkaudesta elävänä raskaan työn raatajana! Sitten mahdoton tapahtui.
Vasta heränneenä ja flegmaattisena tarkastin eräänä aamuna sähköpostiani ja yhteisöpäivitysten seasta huomasin viestin. Oulun Lyseon rehtori tarjosi minulle moniosaajan siviilipalveluspaikkaa! Vastasin innosta täristen myöntävästi, ja pyysin soittamaan tai lähettämään sähköpostia kuinka jatko hoituisi. Seuraavana aamuna rehtori soitti ja kehotti ottamaan hallintosihteeriin uudelleen yhteyttä. Nyt sekin on tehty, ja odottelen nyt vain soittoa tai viestiä millloin minut halutaan pohjoiseen pistäytymään ja haastateltavaksi.
Viime viikon perjantaina Jaakko tuli taas käymään meillä. Vaikka erossa olo kuinka sattuukin, ikävän todella tajuaa vasta jälleennäkemisen riemussa. Kävimme Jaakon, Severin ja parin kaverin kanssa huviksemme katsomassa salkkarihahmojen tähdittämän "kauhuelokuvan" Nightmare. Se oli todellinen nautinto, vaikka tuskin samalla tavalla kuin millä se oli tarkoitettu. Monet elokuvan repliikit ja itsekeksityt elokuvaan liittyvät vitsit jäänevät elämään piirissämme.
Tiistaina kävimme Jaakon kanssa Helsingissä. Matka alkoi jo varhain aamulla, ja menomatkan nukuinkin autuaana Jaakon sylissä. Helsingissä tapasin ensimmäistä kertaa jaakon äidin ja pikkusisarukset. Näimme kaupungilla myös rakasta ystävääni Saraa. Sitten jälleen viideltä tuli hetkellisten jäähyväisten aika. Nousin haikeana bussiin ja Severin kautta kotiin. Lienee turha mainita että nukuin sen yön, niinkuin olen nukkunut joka yö siitä lähtien Jaakon antama nalle, Elsbeth, tiukasti kainalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti