Kesä oli niin pitkä, lämmin ja ihana kuin vain voi olla. Tosin kävin siis töissä koululla läpi kesän. Varsinaisia työtehtäviä ei juuri ollut, mitäpä hieman "ulkoilutin koulun kuolleita eläimiä", siis tuuletin täytettyjen elikoiden kokoelman.
Loppukesästä sain seurailla koulun pihalla suoritettavia kaivauksia. Arkeologit kaivoivat esiin jäljet Oulun palosta ja löytöjäkin oli kuulemma paljon, muunmuassa yllättävä määrä 1600-luvun rahoja. Aika kävi tietenkin pitkäksi, olinhan toisinaan rakennuksen ainoa hengittävä sielu ja tunsin oloni hyvin yksinäiseksi.
Pahinta aikaa oli heinäkuu, jolloin Jaakko kävi oman sivarikoulutuksensa Lapinjärvellä, VÄKE:ssä tietenkin.
Onneksi aurinko paistoi niin että moni "työpäivä" vierehti koulun pihanurmikolla aurinkoa ottaen, piirtäen ja rentoutuen. Kesän aikana jaksoin myös lukea, käydä hiekkarannalla ja juhlia oululaisten ja muidenkin ystävieni kanssa, niin ja tietysti Jaakon.
Kesä jatkuu jatkumistaan vaan
Lämmin sää jatkui syyskuun puolivälin ylikin, ja nautinnollistahan se todella oli. Syyssateet kuitenkin hyökkäsivät sitäkin kirpeämmin. Ruska on täällä pohjolassa todella kaunis juuri nyt.
Kauniita hetkiä ollaan koettu muutenkin. Eräänä iltana elokuun lopulla, romanttisen leffaillan jälkeen kävimme Jaakon kanssa vielä ulkona tupakalla. Yhtäkkiä, meidän siinä istuessamme, revontulet sytyttivät koko taivaan upeaan liekkiin. Niiden lumoava tanssi ja leimu pitelivät meitä siinä pitkään, ja myöhemmin katselin niitä vielä ranskalaiselta parvekkeeltamme. Ilta oli kertakaikkiaan upea!
Syksy on tuonut vakavampaakin ajateltavaa.
Olen alkanut ajatella, että minusta tulisikin äidinkielen opettaja näyttelijän sijasta. Vaikka teatterielämä onkin minulle hyvin rakasta, ei itsevarmuuteni, taitoni, eikä edes sydämeni siihen suuntaan minua enää niin selvästi ohjaa. Uskon yhä vahvemmin, että kirjoittaminen ja sanojen leikki on enemmän se mun juttu. Tutkijaksi en sentään halua, mutta opettaminen sen sijaan kiinnostaa kyllä.
Uskon sopivani opettajaksi hyvin, sillä olen sosiaalinen ja viihdyn luokassa ja koulumaailmassa. Yhä enemmän olen lisäksi ymmärtänyt, että rakastan sanoja, niiden makua ja tuntua. "Sinisempi", "uppelus", "sahalaita", "nirrin kiri"- siinä esimerkkejä sanoista jotka kiehtovat ja hauskuuttavat minua.
Jaakko puolestaan on aina ollut ns. tietokoneihmisiä, sai jopa lakituksen yhteydessä diplomin kuntoisuudestaan kuvankäsittelyssä. Hän on kuitenkin oman siviilipalveluksensa myötä sairaalassa alkanut harkita hoitajan alaa. Uskon hänen ainakin persoonansa puolesta soveltuvan siihen loistavasti. Minun on todella helppo kuvitella hänet söpönä hoitsupoikana. <3
Sekä Jaakolla että minulla ovat siis urasuunnitelmat saaneet uusia muotoja, ja opiskelupaikkojen harkinta tuottaa päänvaivaa. Koitamme tehdä parhaamme, jotta tulevat koulutuspaikkamme olisivat lähekkäin, esimerkiksi täällä Oulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti