"Näkisit ittes"

Pian on taas keskiyö, huomenna maanantai ja työpäivä. Koetin saada unen päästä kiinni, mutta eihän se tietenkään onnistu jos yrittää liikaa. Tuli mieleeni kirjoittaa tänne pitkästä aikaa ja hieman taas tutkia sydäntäni.

Minulle kuuluu kaiken järjen mukaan hyvää. Jaakon kanssa menee hyvin, suunnittelemme yhdessä jälleen kämpän sisustamista ja joulukin jo lähestyy, ainakin jos telkkairia on uskominen. Tällä kertaa juhlaa vietetään minun vanhempieni luona ja myös Jaakko tulee viettämään hullunmyllyä kanssamme.

Olen löytänyt tarotkortit uudelleen. Ne ovat mielestäni erinomainen tapa analysoida omia tuntemuksia ja ajatuksia, ja löytää uusia näkökulmia pohdintoihin. Ostin hiljattain itselleni Aleister Crowleyn Thoth-pakan. Mielestäni sen kortit ovat kauniit ja helpommin lähestyttävät kuin Rider Waiten tarotkortit. Suhdettani Thot-pakkaan selittää osaltaan se, että ensi kerran pelasin tarotia juuri Crowleyn korteilla Venlan luona.

On minulla oikeakin syy kirjoittaa tänne blogiini nyt. Muutama ilta sitten luin korttejani itsekseni ja minusta alkoi tuntua kuin jotakin puuttuisi. En ole kuullut kilttiä sanaa itsestäni aikoihin. En ole omasta mielestäni mitenkään erityisen hyvä ihminen, ja siksi näin ääneen sanottuna ajatus kuulostaakin turhamaiselta ja itsekkäältä. Mutta kai hyväksyntää saa toivoa? Olkoon se omaa pahaa luonnettani tai ihmisen perustarve, minä kaipaan kehuja. Mitä enemmän sitä mietin, sitä kurjemmalta tuntuu. Äsken maatessani sängyllä mieleeni tuli, ettei Jaakkokaan kehu minua.
Koskaan.

Sanon koskaan, sillä kun oikein pinnistän, mieleeni tulee tasan yksi (1) tilanne koko suhteemme aikana, jolloin Jaakko on sanonut mitään mitä voi ajatella kehuna. Tämä tapahtui tämän vuoden alkupuolella, en nyt muista tarkkaa päivämäärää, mutta joka tapauksessa ennen muuttoani Ouluun. Makasimme leffan jälkeen patjalla kuhertelemassa kun jaakko tarrautui minuun ja katsoi silmiini. Hän sanoi kaksi sanaa ja suuteli.

Muistan ne hyvin, ja niiden kuuleminen tuntui hyvältä. Melkein yhtä hyvältä kuin saada Venlan lakkiaisissa viesti Jaakolta, jossa hän ensi kerran sanoi rakastavansa.
Silloin teki mieli kiljua riemusta. Nytkin tahtoisin huutaa, mutten tiedä mistä syystä.
Tunne on todella epämukava, mutten löydä sille sanaa.