Rakas lukija. Haastan sinut nyt ajatusleikkiin! Kuvittele täydellinen koti ilta.
Takkatuli, kylpytakki, rakkaan syli ja punaviini.
No näin. Vaihda sitten kylpytakki hipstereihin ja T-paitaan, viinipullo keskiolueen ja lähetä poikaystävä baariin.
En ole vihainen. Oikeastaan tilanteenmuutos antaa minulle loistavan mahdollisuuden päivittää kuulumisiani teille, tietysti jättäen likaisimmat yksityiskohdat mainitsematta. Ja Jani ansaitsee nyt muutenkin vuorostaan hauskanpidon kaikkien omien toilailujeni jälkeen.
Aloitan siis taas kerran alusta.
Kerroinko jo epäsuorasti edellisissä kirjeissäni, että olen varsin itsepetollinen? Stella, Punapää, neiti T. et cetera, et cetera, olen homo. Kuitenkin yritin aina olla onnellinen ja muutenkin hyvä näille naisille. Luulin joka kerta onnistuvani "pesemään" kiinnostukseni toisia poikia kohtaan pois. Kun lopulta päätin uskaltaa uskaltaa, en uskaltanutkaan olla pelaamatta varman päälle. Löysin netistä sopivan ja turvallisen tuntuisen suunnannäyttäjän.
Jani oli aina ymmärtävä, joustava ja kärsivällinen. Etenimme varsin kömpelön ja töksähtävän alun jälkeenkin minun tahtiani. Kesän edetessä suhteemme ja minäkuvani kehittyivät. Samalla kävi ilmeiseksi, ettei suhteemme perustunutkaan oikeille asioille. Jani on komea ja uhrautuva ja kuitenkin minuakin hennnompi. Aiemmissa suhteissaan hän oli tottunut olemaan se "neiti". Se rooli taas on juuri se mistä minä itse olen salaa aina haaveillut. Suoraan sanoen, oli tytöllä penis tai ei niin hän ei ole minua varten. Janikin tajusi sen pian.
En niinkään vaatinut sitä mutta tuntuu kuin Jani olisi muuttanut itsensä minun tähteni. Hän vannoo kyllä kiven kovaan olevansa kanssani onnellinen. Pitää minua sylissään kuin kissanpentua. Rakastaa ja antaa turvaa oman ihanteensa uhraten.
Jani oli täydellinen opastaja. Olin ja olen kuitenkin jo kypsä. Olen onnellisempi kuin koskaan, mutta jotain puuttuu. Itsensä monet kerrat pettäneenä tunnen että Jani kärsii. Lopulta tilanne kärjistyi.
"Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen."
Pari viikkoa sitten Jani päätti ottaa viimein yhteyttä entiseen poikaystäväänsä Jaakkoon. Päätettiin, että tämä tulisi muiden Janin silloisten ystävien kanssa tänne etelään tapaamaan meitä Oulusta. Olin salaa vähän mustis, vaikka olikin itsestäänselvää, että olisin koko ajan itse paikalla varmistamassa ettei vanha kipinä syttyisi uudestaan. Asemalla jalkani kuitenkin tutisivat, eikä loppusyksyn kirpeys ollut siihen syynä.
Mitä jos me ei tulla yhtään toimeen? Mitä jos Jani ja se...
Huoleni olivat täysin turhia, sillä Jaakko on ihan mahtava tyyppi. Se on melkein maagista. Olemme niin hyvin samalla aaltopituudella että pystymme täydentämään toistemme lauseet, lukemaan ajatukset. Saatoimme oikeasti makoilla paikallaan ihan kiinni toisissamme ja silitellä toistemme hiuksia ilman että siinä oli mitään seksuaalista. Kyllä minä häneen ihastuin, ja arvaan että hänkin minuun.. Ihastuin, mutta en koskaan vehkeile selän takana.
Asia otettiin puheeksi. Varmaan sadannen kerran päädyttiin Janin kanssa jatkamaan. Siteerauksia, kynttilöitä, ja huutoa. Sovinnon varjollakin vieraat lähtivät seuraava aamuna stadiin ja jatkavat sieltä käsittääkseni huomenna takaisin pohjoiseen. Tilanne jäi roikkumaan, mutta pääasia että päät säilyivät. Jäin katsomaan kun Jaakko ja Vega nousivat junaan. Pakko myöntää että minun tulee kovasti ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti