Ensilumi

Tuli siitä sitten ero, vaikkakin viiveellä. Heti kuvauspäivän jälkeen saatiinkin jo hiutaleita. Niiden myötä meidän molempien sisällä kalvava epäilys alkoi hälvetä.

Kieltämättä olimme saaneet paljon ja antaneet  paljon toisillemme, mutta silti tuntui kuin molempien elämät olisivat lähteneet väärille urille. Tosin sanoen, minä olin saanut kokea Janin, tai oikeammin Severin (tämä halusi ottaa toisen nimensä  kutsumanimekseen) kanssa millaista on seurustella toisen pojan kanssa. Olimme onnellisia jonkin aikaa kunnes rooliutuminen tuli kuvioihin. Tai oikeammin, ainakin meidän tapauksessamme, kysymys oli enemminkin luonteesta ja olemuksesta kuin rooleista. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, en kykene seurustelemaan itseäni neidimmän kanssa.

Puhuimme asiat halki eilen, ja päätimme erota sovussa. Molemmille oli selvää, ettei kumpikaan vaatinut toista muuttumaan. Eihän suhde voi molempia tyydyttävästi toimia niin, että toinen on jotain muuta kuin on. Ainakin meille kahdelle ero on parempi kuin ikuinen jumittaminen ja kaksinkamppailu. Jos toinen ei viihdy suhteessa, ei ratkaisu saa olla oman itsensä uhraaminen, sillä sehän ei poista ongelmaa vaan kääntää sen, eikä silti ole takeita toisenkaan onnellisuudesta. Me emme sopineet yhteen ja lopulta tunnustimme sen.

Välit pysynevät onneksi lämpiminä. Aika näyttää onnistuuko se, mutta ainakin toivon niin. Voisimme olla kaksi vapaata kanaa  ja kikatella pukukopeissa. Olla vielä parempia ystäviä toisillemme kuin seurusteltaessa.

Mitä siihen Jaakko-jupakkaan tulee, pyydän vielä kerran sinulta ja muilta sivullisilta anteeksi. Ihastus haihtui odotetusti. Ehkä parhaiten sanoiksi virkki sinun roolisi Venla, vaikka ei itse ollutkaan todistamassa tapahtunutta.

"Tuntuu kuin silloin huomatessasi miten samanlaisia te olitte Jaakon kanssa, alitajuisesti tai tietoisesti sait lopullisen ymmärryksen siitä miten erilaisia Janin kanssa olette."