Syntymä, sekä lyhyt elämäntarina. 16 ensimmäistä vuotta jääköön peittoon.

Avasin silmäni. Lasioven toiselle puolen teipatulla listalla oli minun nimeni. Pääsisin samaan kouluun serkkuni, parhaan ystäväni kanssa, Lahteen, Kannaksen lukioon. Pois Kuusankoskelta, kauas minua vihaavista ihmisistä. Päätin heti että tuo hetki tulisi olemaan uusi alku. Elämän alku, syntymä, tai kenties transoformaatio. Toukan muuttuminen perhoseksi. Ensimmäistä kertaa annoin itseni sanella ehdot. Jättäisin menneen taakseni. Antaisin anteeksi. Hankkisin punatukkaisen tyttöystävän ja alkaisin polttaa tupakkaa. Olisin joku, ehkä oma itseni, tai ainakin niinkuin kaikki muut. Kunpa olisin antanut itseni jo tuolloin olla myös homoseksuaali poika.

Erosin seuraavana jouluaattona. Helmikuussa aloin seurustella punapään kanssa, joka paljastui nymfomaaniksi, verenjanoiseksi sadistiksi, psykopaatiksi ja myöhemmin valehtelijaksi. Petyin ja masennuin, astuin alas teiniangstiin. Karkasin kotoa, sain angstisia kohtauksia, revin itseäni painavamman huoneenoveni irti ja leikin okkultistia. Ensimmäisen suhteeni aikana muodostunut ystäväpiirini särkyi huomaamattani. Olin varsinainen pääkallokiitäjä.

Syksyllä 2010 olin suunnilleen toipunut romahduksestani. Minusta oli tullut Lahdessa melkoisen suosittu, tai ainakin minusta tuntui siltä. Olin kuitenkin sinkku. Sähläsin Taiteidenöissä parhaimpiin ystäviini kuuluneen tytön kanssa. Samana iltana tulin parituttaneeksi itseni eräälle Närpiöläiselle(?) tytölle. Onneksi ystäväni kanssa sentään saatiin puitua asiat halki niin ettei ilta lopulta vaikuttanut väleihimme. Tietämättäni myös serkkutyttö bestiksineen oli samalla kaavaillut varalleni kolmannen daamiehdokkaan.
Sokkotreffit neiti T:n kanssa johtivatkin lähes kaksi ja puoli vuotta kestäneeseen suhteeseen. Hänelle kuuluu varmaankin myös suurin kiitos siitä, että tulin kaapista lopulta ulos. Hän oli aina lempeä, joustava ja suvaitsevainen. Yritin todella rakastaa häntä ja olla hetero, mutta kuinka koira karvoistaan pääsisi tai kettu valkoisesta hännänpäästä? Hänen sydämensä rikkominen oli toistaiseksi vaikeimpia tekoja elämässäni.

Nyt seurustelen Mäntyharjulta kotoisin olevan, vaatetusalan artesaaniksi opiskelevan jätkän kanssa. Tapasimme keväällä netissä ja tutustuimme. Yhdessä olemme olleet nyt kuusi kuukautta ja kaksi päivää. Poikaystäväni muutti pari viikkoa sitten pieneen yksiöön Kouvolan keskustassa. En varsinaisesti asu hänen luonaan, mutta kämppä on ihana silloin kun tekee mieli paeta porukoita. Rakastan häntä ja hän minua. Olen onnellisempi kuin koskaan. Ja nyt nukkumaan!