Jaakon vierailu täällä "tropiikissa" täytti, ellei suorastaan ylittänyt odotukset. Hänen kanssaan vietetty aika oli melkeinpä huumaavaa. Aluksi en oikein edes tajunnut, että haaveideni ja toiveideni kohde istui vieressäni. Keskustelun ja kosketuksen myötä epäilys ja jännitys haihtui ja pian tökimmekin toistemme kylkiä ja neniä ja hassuttelimme kuin pikkutytöt.
Jälleen kerran tuli todistetuksi myös Jaakon ja minun loistavan yhteensopiva kemia. Olemme samaa mieltä lähes kaikesta, ja luonteemme käyvät yksiin. Hän on looginen ja rationaalinen, minä taas enemmänkin tunteiden ohjaama. Kuitenkin pohdinnoissa päädymme lähes aina samaan lopputulokseen. Enää ei huoleta edes kumpaisenkin luonteen naisellisuus. Olemme molemmat sopivan huomaavaisia ja tarvittaessa vahvoja. En usko, että onnistuisimme koskaan saamaan aikaiseksi kunnon riitaa. Yritetty on, ei onnistu. Ei edes rakentamalla minun tontilleni lentokenttää OpenTTD:ssä.
Viimeisenä iltana katsoimme yhdessä Rautajätin. Jätin hyvästellessä Hogarthin ja lentäessä päin kaupunkia kohti kiitävää ohjusta molemmat purskahtivat yhtäaikaa liikutuksen kyyneliin. Jätin sulkiessa silmänsä ja pommin osuessa itsensä uhraavaan jättiin Jaakko tuli minuun kiinni ja itkimme yhdessä elokuvan viimeiset minuutit ennenkuin aloimme nauraa itsellemme. Nauroimme katketaksemme ja painauduimme toisiimme kiinni ja suutelimme pitkän tovin. Tuohon hetkeen tiivistyi melko hyvin yhdessä vietetty aika.
Jaakon kanssa vietetyt päivät kiitivät ohi rikollisen nopeasti. Vaikka kuinka koetin pinnistellen tarttua jokaiseen hetkeen, ne livahtivat sormien välistä salakavalasti ja haihtuivat pois kuin savu. Vielä asemallakin istuessani hänen sylissään näin yhdellä silmänräpäyksellä kuinka minuuttiviisari livahti puolesta kahteenkymmentävaille ja Jaakon oli noustava junaan.
Vaikka aika olikin lyhyt en voi olla kuin kiitollinen jokaisesta hetkestä elämälle. Muistot kantavat eteenpäin kunnes uudenvuoden jälkeen näemme uudelleen. Silloin on minun vuoroni suunnata Ouluun, ja tuppukylään Tupokseen Jaakon luo. Ennen sitä kuitenkin mahtuu väliin vielä viikon tylsäily kotona, matka Floridaan tädin perheen luo, joulu Nastolassa sekä uusivuosi Lievestuoreella mummolassa. Niistä lisää kun niiden aika koittaa. Ajatukset suuntautunevat nyt joka tapauksessa usein pohjoiseen ja Jaakkoon, jota kutsun nyt omakseni. Saa nähdä mitä ensi yöstä tulee, jos ei muuta niin yksinäinen.
"
