Paljon sydämiä

Viime yön kirjeen kirjoittamisen jälkeen päädyin nukkumisen sijaan juttelemaan Jaakon kanssa.   Henkevät keskustelumme päättyivät vasta aamu viiden aikoihin.  Ei siis varmaankaan ole ihme, etten juurikaan ilahtunut aamulla, kun pikkuveli alkoi kuunnella räppiään viereisessä huoneessa nupit kaakossa! Yhdentoista jälkeen en enää saanut unta, mutta loikoilin ja haaveilin sängyssä puoleen päivään. Yhteensä unta tuli sen viitisen tuntia.

Olen saanut uutta rohkeutta eilisen jälkeen. Ihastuminen on kaunis, vaikkakin haastava elämänvaihe. Päädyin kysymään  Jaakolta suoraan pitääkö hän minusta lainkaan. Epämääräisen vastauksen jälkeen hän tunnusti lopulta tykästyneensä minuun. Sydän oli pysähtyä!
Jaakko kuitenkin toisti, että tilanne on vielä liian arka uudelle suhteelle. Minä puolestani olen valmis antamaan hänelle aikaa. Toistaiseksi tieto siitä että hän välittää ja ajattelee minua riittää.
Tiedän kuulostavani alakoululaiselta tytöltä sanoessani tämän, mutta jokainen Jaakon kirjoittama tai sanoma sana saa sydämen läpättämään vuoroin pelosta, vuoroin onnesta. Jokainen sydänhymiö saa minut punastumaan ja jokainen epämääräinen lauseenalku täyttää minut kauhun sekaisella innostuksella.

exä ja sen exä, siinä pulma!

Uutta voimaa antaa myös Severi, joka on viimein hyväksymässä ihastukseni. Hän lähetti Jaakolle ja minulle tänään illalla pitkän viestin, jossa hän kertoi, ettei halua olla este meidän mahdolliselle jutulle. Hän toivoo meille molemmille hyvää. Hänellä on taipumusta marttyyriyyteen, mutta todisti jälleen omaavansa maailman valtavimpiin kuuluvan sydämen.

Aijuu! Uusi ulkoasu! Hyi sinne meni se kamala jäinen ja synkkä kuva. Olkaapa hyvät, ja kertokaa mitä tykkäätte..