Huoli ja autuus

Tunteet vahvistuvat aina vaan. Päivä päivältä keskustelut Jaakon kanssa ovat muuttuneet intensiivisemmiksi ja lemmekkäimmiksi. Mitään virallista tämä ei toki tarkoita, ainakaan vielä. Joka tapauksessa tuntuu, kuin ikävän verho olisi lopulta kokonaan väistymässä. Tietysti hätäännyn yhä Jaakon joskus epämääräisen monitulkintaisista viesteistä, tai jos hän katoaa chatista hetkeksi.

 "Katoamisissa" on lähes aina ollut kyse siitä, että pikku hamsteri on torkahtanut. Niin on käynyt jo pariinkin kertaan, eikä ihme sillä lähes joka yö elektroninen kirjeenvaihto on jatkunut pikkutuntien ohi ja pitkälle aamuyöhön. Voi Jaakko-rukkaa joka käy jopa koulua! Päikkäreistäkään ei ole uhmasta huolimatta tainnut tulla useinkaan mitään.

Tänään uskaltauduin hakemaan siviilipalvelusmääräykseni postitoimipisteeltä, sekä palautin viimein myöhästyneet kirjaston kirjat. Onnekseni palveluksen koulutusjakso alkaa vasta helmikuussa. Floridan matkani ennen joulua ei siis ole vaarassa. Voi gaattorin kita! Siihenkään ei ole kuin enää kaksi viikkoa...

Ja nyt saatte kuulla tärkeimmän ja samalla ihanimman asian; Jaakko tulee meille huomenna! Saan hänet siis kokonaiseksi viikonlopuksi itselleni. Olen käytännössä roikkunut katonrajasta koko päivän, milloin en ole leijunut pilvissä ulkona liikkuessani. Olen siis vaihteeksi onneni kukkuloilla!